Mietteitä Poronpolulta

Naapurikunnassani Lopella, siis keskellä Kanta-Hämettä, on jo 60 vuotta ollut tapahtuma nimeltä Poronpolku. Poroja en ole nähnyt kuin ensivisiitilläni Lapissa reilu kuukausi sitten (siitä lisää toiste), joten mistä ihmeestä tämä nimi?

Eilen aamulla ennen lähtöä omalle ensimmäiselle Poronpolku-vaellukselleni etsin historiatietoa tapahtuman ja yhdistyksen nettisivuilta. Aamukiireessä en löytänyt tietoa nopeasti mutta nyt uudelleen katsoessani löysin sen, minkä vaelluskaverini jo pääpiirteittäin kertoikin: 1960-luvun puolessa välissä Lopelle tuotiin yhdeksän poron tokka tutkimustarkoituksessa. Pari vuotta sen jälkeen aloittaneen Poronpolun reitistö kulki polun kiertäjien iloksi porotarhan viereltä. Porot lähtivät Lopelta vajaan kymmenen vuoden kuluttua ruokintakokeilun päätyttyä mutta nimi jäi.

Poronpolun kiertäminen on ollut jo monta vuotta ajatuksissani mutta vasta nyt tapahtuman 60-vuotisjuhlavuonna toteutin sen. Sain mukaani ihan yhtä ensikertalaisen loppilaisen ystäväni. Kuljimme lyhimmän sellaisen reitin, joka sisältää vedenylityksen, eli yksitoista kilometriä. Lähdimme matkaan suunnitelmalla rauhallisesta kulkemisesta, mikä myös helposti toteutui. Jutellessa askelten tahti pysyi rauhallisena ja ehdimme katsella maisemia, jotka tosin olivat melko pitkiä taipaleita jäyhää hämäläistä mäntymetsää.

Miksi minulle oli tärkeää viimein lähteä kiertämään Poronpolkua? Tärkeimpänä ei ollut se, että en vielä ollut tutustunut itseäni vanhempaan jokasyksyiseen tapahtumaan, vaikka se toki yksi syy taustalla olikin.

Syy kiertyy samalle kerälle kuin alkusysäys elämänmuutokseeni turvallisesta palkkatyöstä yrittäjyyteen, hitaasti mutta varmasti etenevä kunnonkohotukseni ja yhä lisääntyvä kirjoittamiseni. Kaksi vuotta sitten en haaveillut Poronpolusta, sillä kuntoni hiipui koko ajan niin, että marraskuussa 2024 jaksoin hädin tuskin kävellä pari sataa metriä kotipihassa. Kun sitten sepelvaltimotautikohtauksen ja pallolaajennuksen jälkeen hiljalleen aloin kuntouttaa itseäni, osa aikaisemmista valinnoistani ei enää tuntunut oikeilta.

Yksi uusista valinnoista oli lähteä Poronpolulle nyt, kun jaksoin, koska vaikka mitä tavoittelisi niin kuka tietää, mikä on vointi vuoden päästä. Yksitoista kilometriä taittui enimmäkseen kevyesti, joten ensi vuonna uudestaan, tai ehkä pidemmästikin, ja siinä välissä kaikenlaista kuntojumppaa, lihasjumppaa ja aivojumppaa. Ja paljon kirjoittamista!

– Jaana / Sanoja Lintujoella –